Naapurin autokin pääsi kuvaan

Makkaratehtaan sivuseinästä villiviinien takaa paljastui tuommoinen pieni ikkuna. Sisäpuolelta se on peitetty jollain levyllä, tai jää hissin komeroon tai jotain. Ikkuna on jotenkin söpö kömpelyydessään, keskellä isoa seinää tuommoinen pieni tuikaus.

Melankolia. Juon ahkeraan viiniä. Aina voi ryhtyä syömään vaikka Efexoria, niitä on paketillinen työpöydän laatikossa.

Ja apua, tämä bloggeri uhkaili jotain "voit tehdä näin vain kerran" -tyylistä skipatessani sen väkisin tuputtaman siirtymisen uuteen versioon.

kirjoitti Hanna

Prince's square 63

Romanttinen voi olla näkymä niinkin haisevan hostellin ikkunasta, ainakin kuvassa.
Täällä kotona pakkanen ja melankolia seuraavan taideproggiksen puutteessa (tosin väistymässä). Matkasta toipumiseen tuntuu kuluvan ikuisuus, loputon jono kellon ympäri nukuttuja öitä.

Kävin keskussairaalan kuntosalissa. Eksyin kellariin niin, että jouduin tulemaan ulos jostain takaovesta ja kävelemään viimassa kilometritolkulla ennen kuin löysin parkkiksen. Karttakin oli kädessä mutta ei se mitään auttanut. Ääliöitä löytyi siltäkin salilta. En tarkoita nyt itseäni vaikka niinkin voisi päätellä.

Kiitos Anulle onnitteluista. Joko talo on valmis?

kirjoitti Hanna

Lisää englantilaista gurmeeta

kirjoitti Hanna

Englantilaista gurmeeta

Fish and chips ilman fisua.

kirjoitti Hanna

Räntää ja tulta

Latvialaista tuliperformanssia Porilaisessa räntäsateessa. Näillä taiteilijoilla oli vaikeuksia saapua Suomeen, koska heidän pakettiautonsa oli kolme senttimetriä liian korkea... tai matala... autossa oli kiviä....hmm. Latviassa on pulaa kivistä, koska niistä kaikista on jo tehty veistoksia.

(kirjoitti jukka)