Turvekatto

Rännit putsasin kylläkin jo maanantaina. Varsinainen mutakylpy. Päätä raapiessa jää vieläkin mustaa kynsien alle. Märkä sammal oli kohtalaisen painavaakin, onneksi ei ehtinyt ränniä revetä irti.

Tuli sitten ostettua Visa-kortilla 300 euron tikapuut.

Menihän se päivä näinkin

Pumpan toin kotiin eilen. En ala enää sitä keittelemään. Tämä päivä kului sijaistoiminnoissa, vältellessä traumaterapiaesitelmän kirjoittamista, ja sitten sitä kirjoittaessa.

Hoh hoh, vielä on viikonloppua pari tuntia jäljellä... lämmittäisköhän saunan.

Desensitisaatiota

Helpommin sanottu kuin tehty. Tänään pääsin katon harjalle. Toiselle laidalle EN uskalla.

Palkkatyö aiheuttaa melankoliaa. Nukun päiväunia. Itkettää toisten ihmisten surut. Tuskaista vääntäytyä taas taiteilemaan.

Vierivä kivi

on tainnut pysähtyä meidän kadunpuoleiseen ränniin. Sauvakävelylenkki vaihtuu kiipeilyretkeksi. Iltakävelyn päätteeksi nostin katseeni ja moisen huomasin.

babyperunoita

Prkleen torikauppias myi mulle kurpitsan kesäkurpitsan sijaan. Pikkelsiä keiteltävä ja ne vielä syötävä. Mullottaa valtava pallo palstalla. Mistä sen muuten tietää, milloin se pitää poimia. On tarpeeksi iso kyllä mun mielestäni jo. Ei jaksa kantaa pois.

Vatut olivat kuivaneet varsiinsa, perunat ahkerasti tehneet poikasia. Pinaatit kasvatelleet enemmän siemeniä kuin lehtiä.

Kasvimaalla käyminen on kuin kylpisi runoissa. Naapureilla kasvaa proosaa.

38,2

Lapsi sairastui kesäflunssaan kahden viikon viiveellä. Hyvin jaksaa sairastaa piirrellen ja kasettikirjoja kuunnellen. Huomenna me ollaan kotona, potilaat saavat pärjätä omillaan.

Pelkään uutta vedenpaisumusta. Vesi kuitenkin pysyy taivaalla raskaissa pilvissä. Ihana päivä tämäkin, sään puolesta. Perjantaina kävin rautatieasemalla Annaa vastassa, ja vietimme iltapäivän pyöritellen hänen kiviään Nakkilassa ja Tampereella. Liiskaantunut nimetön on jo parantunut, kiitos kysymästä.

Tiedättehän että mulla on blogi yksityisiä taideajatuksia varten. Käykää siellä.

On nimittäin aikaa ja tilaa ajatella yksityisiä taideajatuksia näin yksinhuoltajana ollessa...
vaikka kuurasin tiskipöydänkin tuossa ja kaikkea...

Avasin kellarin ikkunan

Tuulinen, kosteannihkeä päivä. Makkaratehdas on täynnä oudon pölyistä, liikahtamatonta ilmaa. Vainoharhailen asbestista, pidän moottoroitua suodatinpönttöä päässä lakaistessani.

Kun ukko on poissa, pitää joka päivä keksiä, mitä laittaisi ruuaksi. Ei helppoa, oikeasti.

Kotitonttu on poissa

Tekstiviestitse tuli tietoa Porin tulvista. Viestittelyä harrastimme keittiössä samalla marjoja peraten, seuraten ikkunasta veden kuohuntaa yli rännien. Marjaurakka sai päätöksensä kello 21.30, jolloin siirryin kylpyhuoneeseen sankoja pesemään. Siellä havainnoin seuraavaa: viemärin aiemmin sisäpuolellaan pitämät töhkät olivat levinneet pitkin kaakeleita. Tulva oli käväissyt meidänkin alakerrassa.

Viimeksi kun äijä lähti töihin, loppui öljy välittömästi, ja kattomiehet tuulettivat ulkorakennusta paukkupakkasilla viikkoja. Tämäkin jakso alkaa lupaavasti, mitä vielä seuraakaan..

Kuuma

Vaikka aurinko on pilvessä, niin mittari näyttää kolmeakymmentä astetta. Heittelen vielä viimeiset laastinjämät tuohon rupiseen portaikkoon. Muuten se olisi jäänyt vaivaamaan.

Nokka pohjoiseen

Sekoilen aikataulujen kanssa ja sekoitan samalla kaikki muutkin. Keräilen tavaroita reppuun ja sunnuntaina suuntaan kohti Suomen tärkeintä sarjakuvaopistoa.

Pillit pussiin

Aika kerätä purkit, pensselit ja poravasarat pihalta ja pistää pakettiin remontit. Lämpömittarissa 32,5 astetta ja unohdin, että kesä loppuu ja koulut alkaa. Niin alkaa työkin. Missä ihmeessä ne verokortit ja muut turhat... eiku tärkeät paperit on?

Maisemanpuhdistus

Vanhan aseman takaa kaadettiin puut ja pensaat, jotta näkisimme paremmin tämän uuden kerrostaloalueen. Karjaranta tunnetaan Porissa keskimääräistä kalliimmista asunnoista, jotka on ahdettu päällekkäin ja vierekkäin. Mieluummin olisin katsellut ryteikköä.

Järjestystä tankkiin

Akvaarion uusi rapuasukas nappasi eväät lennosta ja kalautti kultakalaa saksella päähän. Hyvä rapu!